Onneksi en tallannut kuvan sammakkoa!
Lauantailenkillä havaitsin hahmon, jonka aivoni välittömästi tulkitsivat sammakoksi. Nopeasti ehdin vielä väistääkin sitä. Itse sammakko oli kyllä selvästi hidasälyisempi: se ei tehnyt elettäkään väistääkseen lenkkeilijää, joka uhkasi tallata sen. Minä taas ehdin vielä napata siitä kuvankin – vaan mikäpä siinä ehtiessä, kun kyseessä ei ollut sammakko ensinkään, vaan kuivunut vaahteranlehti kavereineen.
Olen sittemmin näyttänyt kuvaa useille satunnaisille henkilöille, ja kysynyt, mitä kuvassa on. Sammakko on, kuulemma. Näin aivomme meitä huijaavat, ihan sujuvasti.
Miksi ihmislajista tuli maailman valtias?
Tulen aina hyvälle tuulelle, kun kuuntelen israelilaisen professorin, Yuval Hararin, riemastuttavaa esitystä siitä, miksi ihmislajista tuli maailman valtias. Harari näkee kaksi keskeistä syytä:
- pystymme tekemään yhteistyötä joustavasti suurena joukkona.
- pystymme luomaan ja uskomaan tarinoita, jotka eivät vastaa objektiivista todellisuutta.
Näistä jälkimmäinen, kollektiivinen usko keksittyihin tarinoihin, helpottaa suuresti ensimmäistä eli joustavaa yhteistyötä suurena joukkona. Sellaisten keksittyjen tarinoiden esimerkeiksi Harari nostaa valtiot, lainsäädännön, uskonnot, ihmisoikeudet – ja kaikkien aikojen menestyneimmän mielikuvituksen tuotteistaman tarinan, rahan. Kaikki nämä keksityt tarinat ovat osa arkeamme ja vaikuttavat elämäämme suuresti.
Mitä erityistä ihmislaji olisi koskaan saavuttanut, jos emme olisi kyenneet kuvittelemaan/haaveilemaan jotain olematonta tai jopa mahdotonta? Olisimmeko käyneet avaruudessa?
Selviydymmekö globaalin ilmastonmuutoksen murheestamme, jos emme osaa kuvitella onnistumisen mahdollisuuksia?
Joustavaa johtajuutta luomassa?
Olemme siis aivojemme kanssa erinomaisen toimivassa huijauksen vuorovaikutuksessa: aivomme huijaavat meitä havaintojemme tulkinnassa, ja me huijaamme aivojamme mielikuvituksen voimin. Tämä on loistava juttu – etenkin, jos osaamme hyödyntää sitä.
Mielikuvituksemme luoma haavekuva, visio, ja ”havainto –> tulkinta –> reaktio” -tapahtumasarjan tiedostaminen ovat käytännöllisiä johtajuuden välineitä. Ne kietoutuvat toisiinsa arjessamme jatkuvasti. Visio määrittää rajat sille, mitä ihminen voi saavuttaa, yksin tai yhdessä.
Visio on keksitty tarina, josta tulee totta vasta, kun innostumme etsimään ratkaisuja vision viitoittamaan suuntaan. Innovaatiot kumpuavat mahdollisuuksien näkemisestä, uusien näkökulmien löytämisestä ja ajatusten yhdistelemisestä uudella tavalla. Se, kuinka havaitsemme ja tulkitsemme mahdollisuuksia, määrittää miten sujuvasti voimme edetä kohti visiotamme: pahimmillaan tulkintamme ovat onnistumistamme rajoittavia uskomuksia, parhaimmillaan onnistumisen vauhdittajia.
”Havainto –> tulkinta –> reaktio” voi olla joko tarkoituksenmukaisesta automaatiosta kumpuava tapahtumasarja (kuten se, että ”sammakko” jäi tallaamatta) tai se voi myös olla henkilökohtaisen, ehdollistuneen uskomusjärjestelmän tuote. Uskomusjärjestelmäämme voimme muuttaa, kun etsimme tietoisesti havaintoihimme uusia tulkintoja, jotka tuottavat toisenlaisen reaktion. Tässä tunneohjaus auttaa isosti: kun oma tai ympäristön reaktio tuntuu pahalta tai väärältä, tunne tarjoilee suoran vihjeen tilanteesta, jossa omaa tulkintaa kannattaisi kenties muuttaa. Näin omien aivojensa sparraus uuteen uskomusjärjestelmään saa mahdollisuuden.
Yksi käytännön väline aivojen myönteiseen huijaukseen ja uskomusten muuttamiseen ovat myönteiset vahvistukset. Menetelmä on yksinkertainen: sanallista uusi uskomuksesi myönteiseen muotoon nykyaikamuodossa. Toista sitä itsellesi sisäisessä puheessa tai kirjoita paikkaan, jota katsot usein. Se toimii aivoillesi uutena ”pikku visiona”, jota kohti ne alkavat hakeutua ja etsiä ratkaisuja. Aivomme ovat opetettavissa tällä tavoin; itse ilmiö tunnetaan myös nimellä placebo-vaikutus. Voimme sille vapaasti naureskella, mutta ilmiön toimivuus voidaan myös todentaa nykyteknologialla aivojen toiminnallisessa magneettikuvauksessa.
Toinen käytännön väline on yksinkertaisesti kokeilla uutta tulkintaa, kunnes kokemus osoittaa paremman reaktion syntyneen. Esimerkiksi asenneongelmaiseksi, ärsyttäväksi tai epäluotettavakasi luokittelemastasi henkilöstä voikin yllättäen kuoriutua ihan uusi ihminen, kun oma tulkintasi, uskomuksesi, ja sen myötä suhtautumisesti muuttuu.
Rohkeimmat johtajat vievät jo organisaatioitaan kohti todella dynaamista tilaa, jossa päätöksenteko tapahtuu hajautetusti tarkoituksenmukaisella taholla, ja organisaatio on kuin jatkuvasti tarpeen mukaan kehittyvä, itseohjautuva organismi (ks. Frederic Laoloux). Se vaatii uudenlaista johtajuutta ja toimijuutta: jokaisen rohkeutta johtaa itseään, luoda tarpeeseensa innostavia visioita ja kykyä haastaa rajoittavia uskomuksiaan. Ennen kaikkea se edellyttää johtajuudessa vahvaa luottamusta siihen, että jokainen ottaa itse sekä valtuudet että vastuun, etsii tarvitsemansa avun, ja homma hoituu. Kuinka pitkälle tässä riittäisivät omat luottamukseen liittyvät uskomuksesi? Käsi sydämelle.
Jo takana olevilla kilometreillä uskallan sanoa ääneen, että meillä on Suomessa johtajuuden kehittymisessä enemmän tekemistä kuin rajoittavat uskomuksemme sallivat meidän itse nähdä. Lämpimästi tervetuloa pysähtymään kenen tahansa kokeneen LMI:n johtajuusvalmentajan kanssa johtajuuden äärelle oivaltamaan ja toteuttamaan oivalluksiasi – jos vain uskallat haluta.
Heli Engblom
LMI Johtajuuskehittäjä
