Pääsetkö yli omista reaktioistasi? - Johtajan ydintaidot

Pääsetkö yli omista reaktioistasi?

Yksi hyvän johtajuuden ydintaidoista on kyky tunnistaa ja muokata omia reaktioitaan yhteisen luovuuden, tuottavuuden ja onnistumisen maksimoimiseksi. Kun johtaja ei suostu automaattireaktioidensa ohjaamaksi marionetiksi, alkaa hän kummasti kuulemaan muiden hyviä ajatuksia ja kykenee yhä uudelleen luomaan parempaa yhteistyötä ja tulosta.

Ärsyyntyminen

Yhdessä menneen kevään coach-koulutuksessa jäi mieleeni kouluttajamme omakohtainen tarina. En varmastikaan pysty toistamaan koko kehystarinaa täysin oikeellisena (pahoitteluni siitä), mutta muutama ydin jäi hyvin mieleeni.

Erään tapahtuman yhteydessä kymmenkunta toisilleen vierasta ihmistä päätyi samaan huoneeseen ratkomaan yhteistä tehtävää. Tämä coach-kouluttajamme kertoi, että häntä vastapäätä osui istumaan ventovieras henkilö, joka otti välittömästi koko tilan haltuunsa alkamalla puhua jatkuvasti, tuoden omia ajatuksiaan esiin antamatta juurikaan tilaa muiden ajatuksille. Tämä henkilö puhui ja puhui. Mitä pitempään hän puhui, sitä ärsyttävämmältä muita huomioimaton ja lähes pakonomainen itsensä korostamisen tarve alkoi tuntua, ja sitä ärtyneemmäksi tarinaa kertonut kouluttajamme alkoi tuntea itsensä – hetkittäin mieli teki jo antaa yksinpuhelun lopettava ”suora niitti”. Vähitellen ärtymys vaihtui etääntymiseksi koko tilanteesta, ryhmästä ja ryhmän yhteisestä tavoitteesta. Oma katse ja ajatus alkoivat harhailla aivan muissa asioissa.

Sellaisesta olotilasta kouluttajamme sitten äkkiä havahtui – sai itsensä kiinni omasta ärsyyntymisestään ja sen vaikutuksesta ryhmän yhteistyöhön. Hän päätti alkaa kuunnella puhujaa. Mitä tämä oikein sanoo? Mikä siinä on kiinnostava, mikä merkityksellistä tai tärkeää? Mitä antia tällä puhujalla on?

Pelkoreaktio?

Keskittyminen puhujan ajatuksiin avasi täysin uuden näkymän. Kouluttajamme oivalsi yllättäen, että puhujalla oli itse asiassa erittäin hyviä ajatuksia! Aina, kun puheen seassa tuli oivaltava ajatus, kouluttajamme kommentoi ajatusta arvostavasta kulmasta. Hän havaitsi, kuinka puhuja ilahtui – ja kuinka tämä alkoi sitten vähitellen rentoutua ja rauhoittua. Muutkin pääsivät osallistumaan keskusteluun, jolloin myös yhteinen toimeksianto alkoi edistyä.

Pelkojen tutkimiseen ja tunnistamiseen erikoistunut kouluttajamme tiedosti jo omaan ärsyyntymiseensä havahtuessaan, että toisen puhe saattaa olla myös ilmentymää pelosta; ehkä pelkoa siitä, ettei hän saa osaamistaan välitettyä ventovieraille käytössä olevassa ajassa. Rentoutuminen ja rauhoittuminen myönteisen reaktion ja palautteen myötä vahvisti tätä käsitystä.

Kuvatussa tilanteessa yksi henkilö kymmenestä oli siis kompastua omaan ärsyyntymisreaktioonsa, toinen ilmeisesti pelkoreaktioonsa. Näin koko kymmenikön yhteistyön mahdollisuus oli vähällä romuttua.

Henkilökohtainen vastuu – arvostava ote

Itse heräsin tämän tarinan myötä ainakin kahteen oppiin: minun pitää ottaa henkilökohtainen vastuu siitä, että käännän tietoisesti ja rohkeasti minkä tahansa primäärireaktioni arvostavaan kulmaan. Silloinkin, kun suora puhe on paikallaan, se kannattaa tehdä arvostavalla otteella. Ei se aina helppoa ole – itse asiassa se on toisinaan hyvinkin vaikeaa ja vaatii myös rohkeutta.  Onnistumisen palkintokaan ei välttämättä tule heti. Uskon kuitenkin, että hankalaltakin vaikuttavat ihmiset antavat ajan mittaan myönteisen ja rakentavan vasteen, kun vuorovaikutuksessa on toista arvostava ote.

Heli Engblom
Kirjoittaja on LMI johtajuuskehittäjä.
Lisätietoa kirjoittajasta:
https://www.lmi.fi/tiimi/heli-engblom/

 

Relaterade artiklar