Moni rakastaa tehdä niitä asioita, joissa on jo hyvä. Se on tuttua ja riskitöntä, muttei vie paljon eteenpäin. Jotta saavutetaan paremmat tulokset, pitää kehittää toimintaansa ja jotta saavutetaan parempaa toimintaa, pitää kehittää ajatteluaan. Ulkopuolinen ajattelukumppani on kullanarvoinen.
HR on henkilöstöhallinnon ja henkilöstön kehittämisen asiantuntija. Kuuluuko sen tehtäviin kuitenkaan kaikki henkilöstöä koskevat kehittämisasiat? Ulkoistavatko esimiehet joskus myös johtamisen HR:lle? Varsinkin hankalissa tilanteissa, imartelun säestämänä: ”hoitaisitko sinä, kun olet niin hyvä ihmisten kanssa 😊”.
Työn tekeminen muuttuu koko ajan yhä itsenäisemmäksi. Miten tämä haastaa johtamisen ja millaista johtamista tarvitaan?
