Kuuntelin kerran kirjailija, psykoterapeutti Tommi Hellsteniä, joka puhui työstä, tiimeistä ja tehokuudesta. Tiimeissä, jotka pystyvät aitoon yhteistyöhön ja turvallisuuteen, työviihtyvyys paranee. Sen mukana myös tuloksellisuus paranee, kun ihminen tekee vähemmän, mutta saa enemmän aikaan. Työntekijä on tehokas, mutta levollinen.
Aika on arvokkain pääomamme. Miten käytät aikaasi, määrittelee oman hyvinvointisi tason ja sen mitä saat arjessasi aikaan. Jos vastuullasi on muita ihmisiä töissä ja/tai yksityiselämässäsi, ajankäyttösi korreloi suoraan heidän hyvinvointiinsa ja aikaansaamiseensa.
Keskeinen asia, joka erottaa tehokkaat johtajat muista, on johtajan oma ajankäyttö.
HR on henkilöstöhallinnon ja henkilöstön kehittämisen asiantuntija. Kuuluuko sen tehtäviin kuitenkaan kaikki henkilöstöä koskevat kehittämisasiat? Ulkoistavatko esimiehet joskus myös johtamisen HR:lle? Varsinkin hankalissa tilanteissa, imartelun säestämänä: ”hoitaisitko sinä, kun olet niin hyvä ihmisten kanssa 😊”.
Perinteisesti turvallisuus työympäristöissä on nähty työsuojeluna, fyysisenä turvallisuutena, ergonomiana. Psyykkiseen turvallisuuteen ei ole ymmärretty ja osattu panostaa.
Suomi on maailman onnellisin maa jo toista vuotta peräkkäin. Se, että olemme tietyin kriteerein onnellisimpia ei tietenkään tarkoita sitä, että automaattisesti kaikki yhteiskunnassamme olisivat onnellisia. Aki Hintsa väittää kirjassaan ”Voittamisen anatomia”, että Formula 1, jossa voittamisen marginaalit voivat olla sekunnin kymmenyksiä, sadasosia, tai joskus jopa sekunnin tuhannesosia, on ”onnellisuuslaji”. Onko liiketoiminta myös onnellisuuslaji?
